sweep-of-days asked:

AHOY ! Taideblogstasi päätellen olet luova ihminen joka kokee luovaa tuskaa luovuudestaan. Kun tuntuu että mitä tahansa yrittääkin tehdä on vaan jotain kökköä kakkaa joka ei mukaile sitä kaavaa miltä se näytti päässä, tiedätkö sen tunteen? Mitkä ovat sinun keinojasi päästä siitä yli?

Voi kuule… Tiedänkö tunteen! :(

Kiitos ensinnäkin blogini stalkkailusta! Ja sitten vastaus kysymykseen… Itselläni suoranaiseen artblockkiin ei auta kuin aika. Yleensä se vielä nimenomaan on tuota mallia että ideoita on, mutta toteutus kusee. Se menee aina parissa kuukaudessa ohi, vähän riippuen mielentilasta.

Toisaalta myös omien vanhojen töiden katselu voi auttaa. :-) itse kaivan usein esiin yläasteella tehtyjä kammotuksia ja totean että olen ainakin tuosta kehittynyt.

Vielä yksi keino tuli mieleen - se on kaavojen unohtaminen. Alkaa vaan luonnostella jotain täysin muuta ja katsoo mitä siitä tulee. Usein, jos visionsa toteuttaminen käy liian hankalaksi, yrittää ihminen ylittää itsensä. Piirtäminen on saatanan vaikeaa kuitenkin, kuten me kaikki tiedetään. Kannattaa välillä pysyä vaan omalla mukavuusalueellaan ja jos haluaa kokeilla uutta ja jännittävää, ei pidä edes olettaa että se onnistuu kerrasta. :-) pitää kokeilla, varata pino luonnostelupaperia ja antaa mennä; niinhän ne Repinit ja muutkin mestarit teki kun aloittivat uuden teoksen.

Öäääää kiitos kysymyksestä vielä! Ja vastaan hitaasti koska olen huitsin nevadalassa, datausvälineenäni kännykkä.